Pieni muttei avuton

Pieni ei saavu maailmaan tyhjin toimin – voimattomana.

Pieni on varustettu taidolla huutaa. Se on pienen väline kertoa tarpeistaan. Huudolla pieni etsii ruokaa, juomaa, lämpöä, turvaa, yhteyttä, elävyyttä. Pienen avun huuto on samalla myös voimannäyttö. Anteeksipyytämätön usko omaan arvoon.

Entä kun pieni ei saakaan tarvettaan vastaavaa vastausta? Mitä tapahtuu?

Pieni sopeutuu eri tavalla: alkaa sammuttaa reaktioitaan, tai herkästi tulkita aikuista, jopa lohduttaa tätä. Joku lisää myös volyymiä, osa haastaa maailmaa kaikilla näillä keinoilla.

Mutta yhtä pieni ei tee – hän ei hyväksy avuttomuuden kokemustaan. Sillä jos pieni sen tekisii seuraisi siitä elämänliekin sammuminen (niin kuin eräissä psykologisissa kokeissakin aikoinaan todettiin).

Monet pienet kuitenkin selviävät epäsensitiivisissäkin oloissa eteenpäin – jotenkuten.

Aikuisina herkimmät, aidon itsen kuiskeen kuulevat, käyvät sopeutumisrepertuaarinsa lävitse. Kohtaavat ahdistuksen, stressin, masennuksen, arvottomuuden, syyllisyyden, syntisyyden, häpeän… ja ihmettelevät miksi kipu ei hellitä.

Silloin voi olla aika kohdata hyvin varhainen avuttomuuden kokemus. Se, kun oli täysin toisten armoilla. Sen, kun tuli pahoinpidellyksi emotionaalisesti, fyysisesti, sosiaalisesti tai henkisesti - joskus kaikilla näillä tavoilla.

Avuttomuuden kokemusta on hyvin vaikea vastaanottaa.

Hyväksyä se, että oli kuin hukkumassa ollut nukke, jonka pää pelastettiin pinnalle hurjasta aallokosta vähän väliä. Hyväksyä se, että koskaan ei tiennyt laivan kurssia. Hyväksyä se, että koki suurta avuttomuutta kaiken arvaamattomuuden keskellä.

Avuttomuus ei ollut sinun syysi eikä sinun puutteesi. Pieni ja osaamaton saa olla avuton ja taitamaton. Usein me olemme sitä aikuisinakin. Sekin on ok.

Avuttomuuden kohtaaminen kannattaa, kunhan sen tekee turvallisessa seurassa. Sen takaa löytyy uudenlaista elämänvoimaa, rohkeutta, iloa, uskoa ja luottamusta itseen.

Avuttomuuden kokeminen on kuitenkin sinulle jostain syystä ollut tärkeä.

Syväavuttomuuden polkua kulkeneet ovat tiellä usein siitä syystä, että heillä on tärkeä tehtävä lopulta valaista ihmisyyden polkuja. Ehkä olet yksi heistä.

Rakkaudella, annep

ANNE PUOLAKANAHO / + 358 400 435580  / YHTEYS@KEVYTMIELI.FI

PSYKOLOGISTA HOITOA, TERAPIAA, VERKKOKURSSEJA, KOULUTUSTA

#itsetuntemus, #kiintymyssuhteet, #lapsen kehitys, #autenttinen itse, #turvallinen kiintymys, #sosiaalinen oppiminen, #emotionaalinen kasvu, #itsenäisyys, #vanhemmuus ja kasvatus, # identiteetin rakentuminen, #vuorovaikutustaidot, #itsesäätely ja empatia, #lasten autonomia, #lapsuuden merkitys, #henkilökohtainen